Kategoria-arkisto 'Ajankohtaista'

Hyvää juhannusta! * Have a nice midsummer!

 

Suomalaista perinnekulttuuria vaalivan Taivaannaula-järjestön facebook-julkaisussa juhannus-tietoutta (also in english):

Taivaannaula

 

Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat, kuvaaja Kyytinen Pekka

 

 

Museoviikko

Museoviikko 18.-24.5.2020

Verkkosivusto

 

Kuva: https://museoviikko.fi/museoviikko/index.php

 

Kenkää ja vaatetta kotitehtaista

Suora lainaus kirjasta Kymenlaakson lukemisto (toim. V. E. Nevalainen 1965)

 

Kenkää ja vaatetta kotitehtaista

Impi Siukonen

 

Tulivat suutarit taloon.

Mari lakasi pienimmätkin roskat nurkista pois, peitti ja petasi tuvan leveän sängyn siistiin kuntoon. – No, nyt sopi mestareiden tulla ja käydä taloksi..

Ja taloksi ne kävivatkin, sillä urakka tuli olemaan runsas, nahkojen paljous suuri. Ensin talon mies-, oikeastaan poikaväelle ainakin yksi saapaspari kullekin, naisväelle nappikengät ohkasesta vasikannahasta ja palvelusväelle pestissä luvatut yksi tai kaksi paria kenkiä, arkinimeltään pieksut.

Oli onni, jos oli Kyminruukilta onnistuttu saamaan urakoitsijaksi itse kuuluisa Hymander, mainio kengäntekijä, melkeinpä herraskengän. Mutta silloin pitikin olla talossa kaikki ylhäisessä kunnossa. Varsinaisessa ruokailuhuoneessa he eivät tahtoneet aterioitaan syödä: ”Ei tässä jouda itseänsä sitä varten putsaamaan, työ kun on likaista ja mustaa, mutta kyökin pöydälle kun laitatte, niin sillä hyvä”.

Ja niin laitettiin. Parhaan mukaan laitettiin. Siinä sitten istui pöydän ääressä itse mestari Hymander, kisälli ja nuori oppipoika.

Tämä jälkimmäinen oli suorastaan ihmepoika. Hän osasi haukkua kuten rakkikoira, aivan kuin äkäinen, karvainen rakkikoira: hau, hau, hau. Se oli lapsista ihme-kumma. ”Hauku vielä! Vielä kerran, vielä, vielä.” Mestari katsoi pitkään, rakki vaimeni. Mutta ulkona, välitunnilla, se saattoi taaskin jatkua, jos muuten taiteilija siihen hyväntahtoisesti suostui. Ylesön kuunteluhalu oli pohjaton. Kun illalla poika halusi mennä riihen taakse pellolle natustamaan herneenliskoja, niin innokkaimmat taiteenpalvojat, tytöt, seurasivat perässä: ”Hauku, hauku vähäsen!” Silloin ärjäsi hermostunut rakki-mestari: ”- Menkää tiehenne siitä! Mitä ihmisetkin ajattelevat, kun te lennätte mun perässäni!” Silloin ymmärsivät tytöt, että nyt oli tosi kysymyksessä, ja kipittivät kotipihaan.

Kenkiä tuli, saappaita tuli, hevosen valjaitakin korjattiin. Parin viikon kuluttua oli vuoden jalkinetarve talossa turvattuna. Ja äiti huokasi helpotuksesta muonituksen kuorman kevennyksestä. Mutta lapsista oli tupa tullut autioksi ja tyhjäksi kuin erämaa.

Kuuluisaa mestari Hymanderia ei kuitenkaan voinut joka syksy saada noin vaan taloon. Täytyi tyytyä vaatimattomampiin tekijöihin. Sellainen oli suutari Peuhu. Ei hänellä ollut mukanaan kisälliä eikä oppipoikaa, hän tuli vain yksin. Hänet tunsi jo kaukaa siitä, että kävellessään hänellä oli selkä koukussa ja käynti harvaa. Ja tämä oli lapsista outo, melkeinpä pelottava tuntomerkki.

Myöhempien aikojen mestari oli Mykkäsuutari Jokelasta.

Siinä etevä ja lahjakas mies. Vaikkei kuullut yhtä ainoata ääntä, niin ymmärsi suunliikkeistä kaiken. Osasi puhua itsekin, hiukan vain kuin honottaen tyhjästä tynnyristä.

Mutta nahat muovautuivat hänen käsissään hienoiksi pieksuiksi ja saappaiksi, se tiedettiin jo vanhastaan. Ei muuta siis, kuin sanomalehden laidasta kaksinkertainen paperiliuska, jalka sojottamaan yläviistoon, (isä: ”Katsokaa lapset, että teillä on ehjät sukat!”) mitat merkittiin paperiliuskan laitaan: pieni repäisy, kulmantaitto, – pituus, leveys, ympärys. – ”Hyfää on!” sanoi ääni kellarista, mutta silmänaukoista loisti hyväntahtoinen pilke, ja suu meni hymyyn.

Pojat olivat hänen sydänystäviään. Sitä puheensorinaa! Kaikki he puhuivat mestarin tavalla – kellarin soinnilla: hyfää, ei foi moittii! Kaikki he olivat yhtäkkiä muuttuneet suuriksi humoristeiksi, nauroivat, laskettelivat sukkeluuksia, löivät koko olevaisuuden pelkäksi leikiksi. Mestari, älykäs, taitava, ei vain kenkämaailmassa, vaan myöskin huumorin leppoisassa ihmemaassa, jossa ei aina tarvita kuulemisen lahjaa, jossa älyää silmä toisen ajatuksen ja sanan kulun, ja hyväntahtoisuus kultaa koko taivaanrannan.

Leppoisa rauhantunne hänen muistolleen.

Entäs sitten perheen muu vaatetustoiminta. Räätälit?

Kolme nimeä on silloin tällä kohdalla mainittava: Parolan, Arolan ja Matintalon räätälit.

Ensinmainittua, kaukaa Tuohikotin mailta, oli vaikeaa saada kotiin. Hän oli niin hieno herra, kenties omalla paikkakunnallaan kysyttykin ja käytetty – ettei häntä Jaakkolan tuvassa useasti nähty. Arolan räätäli, pieni, uuttera ja tutunomainen, suoritti perheen räätälintyöt kotonaan. Ei muuta kuin hevonen valjaisiin, pojat rekeen, sarkapakka syliin, ja Arolaan mittoja antamaan. Huomattavin, kenties pitkäaikaisin tekijä oli kuitenkin räätäli Matintalo. Hänkin teki työt kotonaan. Sinne Harjunmäen laitaan mäen vieruun, metsän vartioiman kylän reunaan kävi poikien ja yleensä miesväen tie mittoja antamaan varsinkin silloin, kun joulu tai juhannus oli tulossa. Tai pikemminkin silloin, kun oli koulunalkamisviikko syksyllä jo tuossa paikassa.

Äiti puolestaan teki parhaansa tässä elämäntaistelussa. Kun kevät alkoi vähänkin valeta pimeän talven jälkeen, alkoi tuvan idänpuoleisen ikkunan äärestä kuulua kangaspuista helinä ja helske. Sieltä alkoi tulla rellille valmista. Tuli valkeata taloustavaraa: lakanaa, pyyhinliinaa, tuli lasten pukukangasta, alus- ja päällysvaatteen tarvetta, tuli kahdeksanniitistä hienomallista pöytäliinaa – lautasliinaa. Jälkimmäinen ryhmä äidin ilon ja hienoisen ylpeyden aiheuttamaa. Kamelinlangoista uudenaikaista leninkikangasta naisväelle.

Mistäpä silloin kankaat muuten otti? Kaupungit olivat kaukana, ja Pokin puoti yksistään ei voinut kaikkea tarvetta täyttää. Sentähden sukkula lensi, pirta paukkui, relli täyttyi ja tukki oheni.

Kun äiti väsyi pirran paukuttamiseen tai lapsukaiset ylen huutelivat, kiepsautti Mari tai Liena itsensä laudalle ja alkoi jatkaa työtä. Työ kävi kuin tehtaassa, ja vanha tupa iloitsi ja eli kuten nuoruuden työn hurmassa eletään.

 

Teoksesta Valkealan mailta

 

 

Iloista pääsiäistä! * Happy Easter!

Seitsemän veljestä 150 vuotta

Kansalliskirjailija Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teoksen julkaisemisesta on kulunut 150 vuotta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi sen alunperin neljä osaa kattavana novelli-vihkosarjana. Ensimmäinen osa ilmestyi 2.2.1870.

Alexis Stenvall syntyi 10.10.1834 Nurmijärvellä. Hänen isänsä oli pitäjänräätäli Erik Stenvall ja äitinsä ompelijatar Annastiina Hamberg. Perheessä oli yhteensä viisi lasta.

Seitsemän veljestä sai julkaisun jälkeen murskaavan arvostelun Finlands Allmänna Tidningissä ja sen myynti lopetettiin. Aleksis Kivi otti tämän professori August Ahlqvistin antaman kritiikin hyvin raskaasti. Vasta vuonna 1873 teos julkaistiin uudelleen, nyt yhtenäisenä niteenä. Ikävä kyllä Aleksis Kivi ei sitä nähnyt koska hän kuoli joulukuun viimeisenä päivänä vuonna 1872 pitkän sairastelun jälkeen. Hän oli kuollessaan 38 vuotias.

Klassikkoteoksen 150 vuotista taivalta juhlistetaan mm. juhlavuoden sivustolla.

 

 

Elämän aikajana

 

Lisätietoa:

Aleksis Kivi – kansalliskirjailija -sivusto

Aleksis Kiven päivä, YLE Oppiminen

Aleksis Kiven Seura

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Aleksis Kiven koti -museo

 

 

Kuva: Aleksis Kivi – kansalliskirjailija -sivusto; Albert Edelfeltin piirros Aleksis Kivestä Suomen Kuvalehdessä 15.5. 1873. Kuva: Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, Suomen kuvalehti no 10/ 1873

 

 

Menovinkkejä

28.11.2019 – 10.10.2021 Kartanoiden Kouvola -näyttely

Kouvolan kaupunginmuseo Poikilo

Yle, uutinen

Kouvolan Sanomat, uutinen

 

25.1.2020 Sampolan sukututkimuspäivä, Tampere

Tampereen seudun sukututkimusseura

 

7.-8.2.2020 Suomalaiset historiapäivät, Lahti

 

27.-29.3.2020 SUKU 2020, Keuruu

Suomen Sukututkimusseura

 

23.5.2020 Sukuseurojen keskusliiton ja Sukuviesti-lehden 40-vuotisjuhlaseminaari, Espoo

 

 

Näkökulmia Suomen historiaan

Kuusankoskitalolla järjestetään ”Näkökulmia Suomen historiaan” – luento- ja keskustelutilaisuuksia aiheinaan Suomen ja Venäjän suhteet historian kautta.

Luennot järjestetään tammikuisina tiistaina klo 18.00 ja niihin on vapaa pääsy.

 

Lisätietoja:

Kouvola.fi/ajankohtaiset

 

Kuusankoskitalo

Kymenlaaksonkatu 1, 45700 Kuusankoski

 

 

 

 

Hyvää uutta vuotta! * Happy New Year!

2020

 

 

 

 

 

 

 

 

Hyvää joulua! * Merry Christmas!

Himmelit

Jouluna saattaa useassa kodissa riippua katosta himmeli. Ei ehkä se perinteisin, rukiinoljista tehty versio, vaan ehkäpä lasiputkista, erivärisistä pilleistä tai valoketjuista itse valmistettu.

Olkihimmelien valmistustaito levisi suomeen Ruotsista, mutta ne tunnetaan myös muualla keski- ja pohjois-euroopassa. Yhden arvelun mukaan himmelin mallilla jäljiteltiin kirkkojen kynttiläkruunuja joita ihmiset näkivät kirkkomatkoillaan. Tätä ilmavirrassa hiljakseen pyörivää ”ikiliikkujaa” on myös paikoin nimitetty olkikruunuksi.

Joka jouluksi tuvan pöydän yläpuolelle tehtiin uusi himmeli. Niiden valmistaminen oli nuorison vastuulla ja he saattoivatkin kokoontua joukolla saunomisen jälkeen saunaan rakentamaan koristeita. Lämpö ja kosteus helpottivat olkien käsittelyä. Ja koska himmeli oli hyvän sadon takaava onnenkalu, siitä tehtiin mahdollisimman suuri. Niitä saatettiin tehdä myös useampaan huoneeseen ja saatettiin roikottaa katossa juhannukseen saakka (savupirttiaikana koriste saattoi jo olla siihen aikaan kovin tummunut). Ennen ne myös koristeltiin: esim. silkkinauhoilla, tinapaperikoristeilla, tähkillä, villatilkuilla, munankuorilla ja jopa kynttilöillä.

Oljet symboloivat tulevaa satoa ja sen vuoksi niillä oli muutoinkin suuri rooli joulun vietossa. Lattialle levitettiin olkikerros lämmöneristeeksi ja mukavaksi oleskelualustaksi, mutta niitä silti välteltiin sotkemasta liikaa jottei kesän sato lakoontuisi. Tulevaa satoa koitettiin myös ennustaa; Talon isäntä heitti sylillisen olkia kohti kattoa ja niitä toivottiin mahdollisimman paljon jäävän orren päälle eikä tippuvan takaisin maahan.

Himmelit pikkuhiljaa unohtuivat 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Joulukuusi valtasi tilaa keskeisimpänä joulukoristeena. Perinne kuitenkin heräteltiin henkiin 1930-40 luvuilla erilaisten naisjärjestöjen levittämien valmistusohjeiden sekä heidän järjestämien kurssien avulla. Huomioitavaa on, että nämä ohjeet eivät enää sisältäneetkään koristeita, joten olemme tottuneet näkemään vain ”paljasolkisia” himmeleitä. Tosin uudet valmistusmateriaalit ovat taas tuoneet mukanaan koristeellisuuden kristalleineen, väreineen ja valoineen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kekri, halloween, pyhäinpäivä…

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on koonnut vuotuisjuhla-sivustolleen tietoja syyskauden juhlista ympäri maailmaa:

Kekri – Syksyn juhlia, pyhiä ja kummajaisia

 

Heiltä löytyy myös tietopaketti esimerkiksi joulunvietosta:  Joulu

SKS

 

Kuva: SKS

 

14.12. Joululounas

Tervetuloa sukulais-tapaamiseen joululounaan merkeissä!

la 14.12.2019 klo. 12.00.

Kymin Huvila, Kuusankoski

 

Omakustanteinen lounas on hinnaltaan 23 €.

Huvilan Joululounas menu      (pdf)

 

Pyydämme ilmoittautumisia ma 18.11. mennessä seuran sihteerille.

 

Kymin Huvila

Ahlmanintie 1, 45700 Kuusankoski

 

Kymin huvilan historiikki

 

Kuva: Kymin Huvila, kuvagalleria

 

 

Taavi-kilta

Taavi-kilta kokoontui menneenä lauantaina ensimmäistä kertaa sitten kesän sukujuhlien. Agendalla oli mm. järjestäytyminen sekä tulevien tapahtumien suunnittelua.

Perinteinen joululounas järjestetään tänäkin vuonna. Siitä kerrotaan lisätietoja, kun järjestelyt saadaan varmistettua.

Tulevan kesän tapaamistakin aloitettiin alustavasti jo pohtia. Kaikenlaisia ehdotuksia ja ajatuksia otetaan mieluusti vastaan.

 

Syksyn sukututkimustapahtumia

5. – 6.10.2019 Kuulutko sukuuni -tapahtuma

Vantaa

Tapahtuma

Ohjelma

 

26.10.2019 Lahden sukututkimuspäivä

Lahti

Tapahtuma

 

 

Sukujuuret Iitissä tapahtuma 14.-18.8.2019

Iitin Kotiseutuyhdistys ry sekä Iitin kansalaisopiston Sukurinki -ryhmä järjestävät monipäiväisen Sukujuuret Iitissä -tapahtuman.

Tapahtuma alkaa keskiviikkona 14.8. ja tapahtumapaikkana toimii Iitin kirkonkylän kylätalo.

 

Iitin Kotiseutuyhdistys

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Ilmoitus Iitinseutu 8.8.2019

 

Kiitokset!

Kiitokset kaikille sukujuhliin osallistuneille!

Kolmen vuoden kuluttua jälleen tavataan samoissa merkeissä.

 

Erityiskiitokset juhlien suunnitteluun ja toteutukseen osallistuneille sekä heille jotka antoivat lisäkäsiä loppusiivoukseen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tulevana sunnuntaina nähdään!

Juhlistamme Taavin syntymän 200-vuotispäivää su 14.7.2019 Lyöttilän Maamiesseuran talolla.

Sydämellisesti tervetuloa!

 

Päivä aloitetaan ilmoittautumisella klo 11.30 – 12.00.

Perinteinen lipunnosto / juhlan aloitus klo 12.00, jonka jälkeen seuraa tervetulosanat sekä ruokailu.

 

Osallistumismaksu on aikuisilta 10 €, alle 15 vuotiaat veloituksetta.

Myynnissä sukutuotteita.

Maksut käteisellä.

 

Lyöttilän Maamiesseuran talon sijainti: Lyöttiläntie 355, 47540 Lyöttilä

kartta, Fonecta

 

 

Iloista juhannusta!

Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö huomioi apuraha-hakemuksemme ja myönsi tukea juhla-sukukokouksemme järjestelykuluihin.

Vuonna 1972 perustettu säätiö jakaa vuosittain merkittävän summan apurahaa sitä hakeneille Kymenlaaksolaisille yksityishenkilöille, yhdistyksille ja hankkeille. Tänä vuonna jaettu summa oli yli 1,5 miljoonaa euroa.

 

Lisätietoa säätiöstä: Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö

Vanhemmat artikkelit »