Räätäl-Taavi Wilenius (Vilenius) -sukuseura ry

”Tonttujen jouluyö” on alkujaan ruotsalainen joululaulu. Sen on sanoittanut Alfred Smedberg ja säveltänyt Wilhelm Sefve-Svensson. Laulu julkaistiin ensimmäisen kerran 1898 Jultomten-nimisessä lastenlehdessä. Laulu tunnetaan Ruotsissa nimillä Tomtarnas julnatt, Midnatt råder ja Tipp tapp.

Laulun suomentajaa ei tiedetä. Se julkaistiin vuonna 1906 ”Kevätesikko I” -nimisessä kokoelmajulkaisussa ja seuraavan kerran 1913 ”Kuusen ympärillä II” -kokoelmassa. Alunperin laulussa oli kahdeksan säkeistöä, mutta seitsemäs on edellämainittujen julkaisujen jälkeen kadonnut. Kadonneessa säkeistössä oli tärkeää tietoa: tontut siivosivat kyllä juhlinnan jälkensä ennen kuin ”hiljaa hiipivät varpahillansa kotikoloihinsa alle sillan”…

”White Christmas” on Yhdysvaltalaisen Irving Berlinin, elokuvaan Holiday Inn, sanoittama ja säveltämä laulu. Hän odotti nostalgiaa huokuvasta laulustaan suurta hittiä. Suosio ei kuitenkaan tullut ensimmäisistä esityskerroista: Bing Crosbyn radioesiintymisestä jouluna 1941 tai elokuussa 1942 ensi-iltansa saaneesta elokuvasta jossa esittäjinä olivat Crosby sekä Marjorie Reynolds.

Yllättäen laulusta tulikin hyvin suosittu ulkomaille sijoitettujen yhdysvaltalaisten sotilaiden keskuudessa. Tiedon kuullessaan Berlin käytti tilaisuuden hyväksi ja haali kappaleelleen lisää julkisuutta. Lopulta hän saavutti parhaan laulun Oscar-palkinnon. Bing Crosbyn esittämä single on maailman myydyin.

Laulusta on levytetty useita versioita lukemattomissa eri maissa. Se tunnetaan meillä Suomessa nimellä ”Valkea joulu”. Suomennoksen on tehnyt Tapio Lahtinen joka tunnetaan useilla eri salanimillä. Tämän laulun yhteydessä nimellä ”Kullervo”. Metro-tytöt sekä Henry Theel äänittivät laulun ensimmäisinä vuonna 1952.

”Kilisee, kilisee kulkunen” on oletetusti alkujaan virolainen joululaulu nimeltään ”Tiliseb, tiliseb aisakell ”. Sanat ovat peräisin runoilija ja lastenkirjailija Julius Oengon runosta Jõuluteel (Joulutiellä) vuodelta 1921. Sävellyksen teki Leo Virkhaus vuonna 1934. Sotavuodet kävivät kummankin heidän kohtaloksi. Oengon joutui teloitetuksi vuonna 1941 ja Virkhaus pakeni perheineen Saksaan 1944. Sieltä tuli myöhemmin mahdollisuus muuttaa Yhdysvaltoihin jossa hän jatkoi muusikon uraansa mm. orkesterinjohtajana ja urkuristina. Hän kuoli vuonna 1984.

Laulu tunnetaan laajalti ympäri maailman. Se, miten tämä reipas joululaulu päätyi Suomeen, on epäselvää, mutta suomenkieliset sanat siihen on tehnyt Aukusti Simojoki.

”En etsi valtaa, loistoa” on yksi rakastetuista, Sakari Topeliuksen runoihin sävelletyistä joululauluista. Runo nimeltään ”Julpsalm” (Jouluvirsi) julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1887 Jul Qvällen -lehden kansisivulla.

Sävellys on Jean Sibeliuksen käsialaa 1900-luvun alkuvuosilta. Hän tosin teki siihen erilaisia sovituksia vielä vuosikymmeniä myöhemminkin, niin läheinen laulu hänelle oli. Sillä oli myös erityisasema Sibeliuksen perheen joulunvietossa. Poikkeuksellisesti äiti-Aino oli sitä laulettaessa pianon ääressä säestämässä.

Runo julkaistiin suomeksi 1909, sävellyksen valmistumisen jälkeen. Alkuperäistä suomentajaa ei tiedetä varmaksi, mutta vaihtoehtoina on esitetty mm. Martti Korpilahtea sekä Topeliuksen tyttärenpoikaa Mikael Nybergiä.

Laulu otettiin mukaan suomenkieliseen virsikirjaan vuonna 1986. Tosin eri nimellä (Ei valtaa, kultaa, loistoa) ja eri suomennoksella. Vanha käännös on kuitenkin useimmille ”se oikea”.

”Sylvian joululaulu” on yksi Zacharias Topeliuksen, hänen omia tuntojaan kuvaaviin, surumielisiin runoihin sävelletyistä joululauluista. Runo ”Sylvias hälsning från Sicilien” on päivätty jouluaattona vuonna 1853 ja on yksi osa Sylvia lauluja -kokoelmaa.

Runoa kirjoittaessaan Topelius eli Suomessa. Sen sisältämät viestit ja vertaukset saattavat liittyä moneen asiaan: Topeliuksen oman elämän murheisiin, Suomen oloihin Venäjän autonomisena osana tai Italiassa käytössä olleeseen julmaan linnunpyyntitapaan.

Karl Collan sävelsi runon kaunismelodiseksi joululauluksi vuonna 1855. Hän toimi säveltäjän työn lisäksi opettajana, kirjailijana, kirjallisuuden tutkijana, kriitikkona sekä kansansävelmien kerääjänä. Hän ei ollut ammattimuusikko, vaikkakin oli taitava sellainen.

Laulu on suomennettu ruotsin kielestä useaan otteeseen, mutta vuonna 1918 julkaistu Matti Korpilahden versio on se tutuin ja vakiintunein. Hän lyhensi alkuperäisen neljän säkeistön runon kolmeen säkeistöön. Laulun suosio nousi vasta vuoden 1939 jälkeen jolloin se taltioitiin levylle kanttori Sulo Saaritsin esittämänä.

Kristillisen tavan mukaisen joulukuusen historia alkaa 1600-luvun Saksasta. Siellä tuli tavaksi pystyttää sisälle kuusi ja koristella se mm. omenin ja paperiruusuin. Suomeen joulukuusi-perinne hiipi pikkuhiljaa vasta 1800-luvun puolesta välistä alkaen.

”Oi kuusipuu” laulukin on peräisin Saksasta. Se tunnetaan siellä nimellä ”O Tannenbaum”. Sen nuotit tulevet vanhasta kansansävelmästä joka on julkaistu ensimmäisen kerran painettuna 1799. Sanat ovat peräisin 1824-luvulta, A. Zarnackin sekä E. Anschützin käsialaa.

Suomennokset lauluun saatiin vasta 1930-luvun lopussa. Siihen saakka sitä lienee kuorot esittäneet alkuperäisellä kielellä. Ensin Alli Nissinen suomensi laulun nimelle ”Rakas kuusi” ja edelleenkin tutun version ”Oi kuusipuu” laati Matti Pesonen hieman myöhemmin.

”Kun maass’ on hanki ja järvet jäässä, ja silmä sammunut auringon…” on kahden opettaja-ystävyksen yhteistyön tulos. Teksti on peräisin Alpo Noposen runosta ja sävellys Otto Kotilaisen kynästä. Laulu on julkaistu vuonna 1901.

Otto Kotilainen opiskeli opettajaksi Jyväskylän seminaarissa ja piakkoin valmistumisen jälkeen siirtyi jatko-oppiin Helsingin Musiikkiopistoon. Siellä hänen opettajinaan toimivat mm. Martin Wegelius sekä Jean Sibelius.

Alpo Noponen valmistui omalla tahollaan opettajaksi Sortavalan seminaarista. Hän toimi opettajan pestin ohella sanomalehden avustajana. Hän kirjoitti runoja ja toimitti historian oppikirjoja sekä lukukirjoja ja teki myös suomennoksia

Katri Helenan (Kalaoja) kappale Joulumaa on yksi suosituimmista suomalaisista joululauluista. Voitaneen puhua myös jo klassikosta. Laulu julkaistiin alunperin vuonna 1978.

Laulu on artistin itsensä säveltämä. Sanoitus on Juha Vainion käsialaa. Katri Helenalla oli sen sisältöön omia ideoita, joiden pohjalta lopullinen teksti syntyi.

”Maa on niin kaunis”-laulu tunnettiin Suomessa alunperin nimellä ”Toivioretkellä”. Sen alkuperä on Sleesialaisessa kansanlaulussa. Sävelmästä ei tunneta 1842 vanhempaa julkaisua, mutta eräät pitivät sitä jopa 1200-luvulta peräisin olevana pyhiinvaeltajien hymninä.

Tanskalainen kirkkoherra Ferdinand Fenger löysi laulun julkaistuna saksalaisesta lehdestä vuonna 1850 nimellä ”Schönster Herr Jesu” (sanoitus tiettävästi vuodelta 1677) ja hän ihastui sen sävelmään. Pian hän pyysikin ystäväänsä lehtori B. S. Ingemannia kirjoittamaan siihen tanskan kieliset sanat. ”Dejlig er jorden”-sanoitukseen vaikutti Tanskan ja Preussin käymä sota (rauha) sekä arvelut sen ikivanhasta historista.

Tanskasta laulu levisi Norjaan ja sieltä Ruotsin kautta Suomeen. Tunnetuimman ja virsikirjankin tekstin pohjana olevan suomennoksen teki Hilja Haahti 1903. Suomennoksen luonne toi laululle aseman nimenomaan joululauluna, mutta nykyisin sitä lauletaan ympäri vuoden eri tilaisuuksissa.

”Taas kaikki kauniit muistot” on yksi Sulho Rannan säveltämä joululaulu jonka teksti on Viljo Kojon käsialaa. Se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1931 sanomalehti Karjalan joululiitteessä.

Viljo Kojo (1891-1966) on runojen lisäksi kirjoittanut myös novelleja ja romaaneja ja hänen maalauksiaan on ollut esillä näyttelyissä. Sulho Ranta (1901-1960) opiskeli musiikkia Suomessa sekä ulkomailla. Hän myös kirjoitti musiikkipainotteisia kirjoja, kuten säveltäjäelämänkertoja.

Laulussa oli alunperin neljä säkeistöä, mutta kolmantena sijainnut säkeistö on ajanmyötä jäänyt pois. Yleisradio on perinteisesti soittanut radiossa tämän joululaulun heti joulurauhan julistuksen jälkeen.

Ensimmäisen adventtisunnuntain perinteisiin kuuluu Hoosianna-hymnin laulaminen kirkoissa. Hymni on jo hyvin vanha. Sen sävelsi Georg Joseph Vogler 1700-luvun lopulla. Hän oli syntyjään saksalainen mutta toimi tuolloin Tukholmassa mm. kuninkaallisen teatterin musiikinjohtajana. Juhlallisen alkusoiton hymniin sävelsi Richard Falt sata vuotta myöhemmin.

Hymnin esittäminen yleistyi Suomessa 1800-luvun lopulla. Kirkoissa sen esittivät kuorot. Joko kirkkokuorot, paikalliset kuorot tai vartavasten kootut ns. Hoosiannakuorot. Monilla paikkakunnilla tavaksi muodostui, että kansakoululaiset lauloivat hymnin kirkossa.

Pitkään kirkkokansa vain kuunteli hymniä adventtikirkossa. Vasta 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla yleistyi yleisön yhtyminen lauluun. Paikkansa virsikirjan ensimmäisenä virtenä hymni sai vuonna 1986.

Kansallispukujen ”syntymäpäivänä” 5.8. vietetään jo perinteeksi muodostunutta kansallispukujen tuuletuspäivää.

Samanhenkisiä tapahtumia järjestetään pitkin kesää ympäri Suomen. Allaolevista linkeistä löytyy lisätietoja.

Kansallispuku – arkea ja juhlaa

Suomen kansallispukuyhdistys Raita ry

Raita ry, facebook

Kansallispuku – Folkdräkt, facebook

Kansalliskirjailija Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teoksen julkaisemisesta on kulunut 150 vuotta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi sen alunperin neljä osaa kattavana novelli-vihkosarjana. Ensimmäinen osa ilmestyi 2.2.1870.

Alexis Stenvall syntyi 10.10.1834 Nurmijärvellä. Hänen isänsä oli pitäjänräätäli Erik Stenvall ja äitinsä ompelijatar Annastiina Hamberg. Perheessä oli yhteensä viisi lasta.

Seitsemän veljestä sai julkaisun jälkeen murskaavan arvostelun Finlands Allmänna Tidningissä ja sen myynti lopetettiin. Aleksis Kivi otti tämän professori August Ahlqvistin antaman kritiikin hyvin raskaasti. Vasta vuonna 1873 teos julkaistiin uudelleen, nyt yhtenäisenä niteenä. Ikävä kyllä Aleksis Kivi ei sitä nähnyt koska hän kuoli joulukuun viimeisenä päivänä vuonna 1872 pitkän sairastelun jälkeen. Hän oli kuollessaan 38 vuotias.

Klassikkoteoksen 150 vuotista taivalta juhlistetaan mm. juhlavuoden sivustolla.

Elämän aikajana

Lisätietoa:

Aleksis Kivi – kansalliskirjailija -sivusto

Aleksis Kiven päivä, YLE Oppiminen

Aleksis Kiven Seura

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Aleksis Kiven koti -museo

Kuusankoskitalolla järjestetään ”Näkökulmia Suomen historiaan” – luento- ja keskustelutilaisuuksia aiheinaan Suomen ja Venäjän suhteet historian kautta.

Luennot järjestetään tammikuisina tiistaina klo 18.00 ja niihin on vapaa pääsy.

Lisätietoja:

Kouvola.fi/ajankohtaiset

Kuusankoskitalo

Kymenlaaksonkatu 1, 45700 Kuusankoski

2020

Jouluna saattaa useassa kodissa riippua katosta himmeli. Ei ehkä se perinteisin, rukiinoljista tehty versio, vaan ehkäpä lasiputkista, erivärisistä pilleistä tai valoketjuista itse valmistettu.

Olkihimmelien valmistustaito levisi suomeen Ruotsista, mutta ne tunnetaan myös muualla keski- ja pohjois-euroopassa. Yhden arvelun mukaan himmelin mallilla jäljiteltiin kirkkojen kynttiläkruunuja joita ihmiset näkivät kirkkomatkoillaan. Tätä ilmavirrassa hiljakseen pyörivää ”ikiliikkujaa” on myös paikoin nimitetty olkikruunuksi.

Joka jouluksi tuvan pöydän yläpuolelle tehtiin uusi himmeli. Niiden valmistaminen oli nuorison vastuulla ja he saattoivatkin kokoontua joukolla saunomisen jälkeen saunaan rakentamaan koristeita. Lämpö ja kosteus helpottivat olkien käsittelyä. Ja koska himmeli oli hyvän sadon takaava onnenkalu, siitä tehtiin mahdollisimman suuri. Niitä saatettiin tehdä myös useampaan huoneeseen ja saatettiin roikottaa katossa juhannukseen saakka (savupirttiaikana koriste saattoi jo olla siihen aikaan kovin tummunut). Ennen ne myös koristeltiin: esim. silkkinauhoilla, tinapaperikoristeilla, tähkillä, villatilkuilla, munankuorilla ja jopa kynttilöillä.

Oljet symboloivat tulevaa satoa ja sen vuoksi niillä oli muutoinkin suuri rooli joulun vietossa. Lattialle levitettiin olkikerros lämmöneristeeksi ja mukavaksi oleskelualustaksi, mutta niitä silti välteltiin sotkemasta liikaa jottei kesän sato lakoontuisi. Tulevaa satoa koitettiin myös ennustaa; Talon isäntä heitti sylillisen olkia kohti kattoa ja niitä toivottiin mahdollisimman paljon jäävän orren päälle eikä tippuvan takaisin maahan.

Himmelit pikkuhiljaa unohtuivat 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Joulukuusi valtasi tilaa keskeisimpänä joulukoristeena. Perinne kuitenkin heräteltiin henkiin 1930-40 luvuilla erilaisten naisjärjestöjen levittämien valmistusohjeiden sekä heidän järjestämien kurssien avulla. Huomioitavaa on, että nämä ohjeet eivät enää sisältäneetkään koristeita, joten olemme tottuneet näkemään vain ”paljasolkisia” himmeleitä. Tosin uudet valmistusmateriaalit ovat taas tuoneet mukanaan koristeellisuuden kristalleineen, väreineen ja valoineen.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on koonnut vuotuisjuhla-sivustolleen tietoja syyskauden juhlista ympäri maailmaa:

Kekri – Syksyn juhlia, pyhiä ja kummajaisia

Heiltä löytyy myös tietopaketti esimerkiksi joulunvietosta:  Joulu

SKS