Nimipäivät ovat merkittävä osa nykyistä suomalaista kulttuuria. Siksi onkin yllättävää, että perinne on maassamme varsin nuori ilmiö. 1700-luvulla tapa levisi säätyläispiireihin ja lounaisen Suomen maaseudulle Ruotsista. 1800-luvulla – ja osin vasta 1900-luvulla  nimipäiviä alettiin viettää myös muualla Suomessa maaseutuväestön keskuudessa.

Tapa on lähtöisin Saksasta, keskiaikaisista pyhimysjuhlista. 1500-luvulla, uskonpuhdistuksen aikoihin, tapa levisi Tanskaan ja sieltä Ruotsiin jossa säätyläispiirien nimipäiväperinne yleistyi 1600-luvun kuluessa. (Tosin Ruotsin tuolloiset kuningasperheen läheiset yhteydet Saksaan toivat vaikutteita suoraan sieltä.) Myöhemmin nimipäivien vietto yleistyi myös kaupunkilaisten keskuudessa, mutta ruotsalaisen maaseutuväestön keskuudessa tapa vakiintui vasta 1800-luvun puolivälissä.

 

Lähde: Saarelma Minna, Nimipäiväjuhlat, 2006